Hallinto pysyy ja paranee?

Suomi on ollut aina eri maiden lakien alainen, Ruotsin, Venäjän ja nyt EU:n. Ruotsin vallan aikana hallintoviranomaiset olivat ruotsinkielisiä ja kansa(suomalaiset) suurimmaksi osaksi suomenkielistä. Hallintokielinä olivat ruotsi ja saksa.  Kansan luku-ja kirjoitustaidottomuus aiheutti sen, että heidän ei ollut kovin helppo saada selvää lakipykälistä. Venäjän vallan alaisena hankaluudet jatkuivat.

 Monet kiistat alkoivat siitä, kun kansalaiset pitivät kiinni Ruotsin vallan aikaisista laeista ja asetuksista ja syyttivät Venäjän vallan aikaisia hallintoviranomaisia vehkeilyistä, kun nämä noudattivat Venäjän lakeja ratkaisuissaan. Suomella oli autonomisena suuriruhtinaskuntana paljon omaa ratkaisuvaltaa ja sitä pyrittiin erilaisin tsaarille jätettyjen vetoomuksin voimin saamaan myös käyttöön. 

Jos vertaa Suomen nykyistä asemaa EU:n jäsenenä esimerkiksi Vanhan Suomen aikaan, voi nähdä yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. Pääelinkeino ei ole koko EU:ssa, eikä Suomessakaan enää maatalous.  Maatalous on elinkeinona muuttunut EU:ssa tuettavaksi ja sitä kautta joutunut myös keinottelun kohteeksi.  Vaate-, paperi- ja metalliteollisuus on karannut halpamaihin. Suomen väestö on koulutettua ja kielitaitoista ja saa toimeentulonsa usein palvelualoilta. Hallinnosta valittaminen on helppoa. Netin kautta on helppo koota yhden asian liikkeitä, joiden sanomaa kuunnellaan. 

 Suomessa on lisääntynyt luku- ja kirjoitustaidottomuus maahanmuuton myötä. Maahanmuuton hyöty ei yleensä synny yhden sukupolven aikana. Suuria työnantajia ovat tänä päivänä kunnat, joista monet ovat valtion tuesta riippuvaisia. EU-tukien saaminen kuntiin on vaikeutunut, koska yritykset vievät toimintansa niihin maihin, joissa toimintaa vielä tuetaan. EU-tukien saamisen ehtona on aina se, että omaa rahoitusta pitää olla tietty määrä ennen kuin EU-tukea myönnetään.

Vielä sata vuotta sitten kansa sai selkokielisen selostuksen laeista ja asetuksista sunnuntaina saarnatuolista. Nyt saamme hallinnon uutisia tunnin välein radiosta ja tv:stä ja päivittäin nettilehdistä ja sanomalehdestä. Yhä vähemmän saamme selkeää, tutkittua tietoa siitä mitkä jonkin sopimuksen seuraukset käytännössä ovat.